Ohjelmistoprojektin 7 kuolemansyntiä – 4. osa: no kun halvalla sai

rakettitiede_hinnoittelu_kuolemansynnit.jpg
 

Vältä ohjelmistoprojektin käpälälaudat jo suunnitteluvaiheessa! Syntilistauksen aikaisemmissa osissa olemme käsitelleet kehittäjien tuottavuuseroja, koodin määrän ja laadun suhdetta sekä vertailleet omaa työntekijää konsulttiin.

Softaprojektin neljäs kuolemansynti on maksaa liikaa koodista, jota ei ehkä edes tarvita.

Uskomus:

Osaan kuvata haluamani kahdella PowerPoint-kelmulla, joten toimittaja osaa määritellä hinnan.

Totuus:

Tarkan speksin tekeminen ei suurimmassa osassa projekteja ole fiksua – on parempi tehdä nopeita iteraatioita kuin ylettömästi arvauksia.

Kiinteä on kankea

Softaprojekteissa suositaan tuntihinnoittelua. Ai piikki auki? Eikö kiinteä hinta olisi parempi? Yleensä ei, sillä kiinteähintaisissa projekteissa joku häviää aina.

Kiinteä hinta asettaa asiakkaan ja toimittajan välille ristiriitaiset tavoitteet, koska kumpikin keskittyy turvaamaan omaa selustaansa. Usein tämä tarkoittaa monimutkaisia sopimuksia, liiallista etukäteisspeksaamista ja muutosten jäykkyyttä. Kalliiksihan se tulee, koska yleensä on fiksumpaa tehdä nopeita iteraatioita kuin ostaa koodia tarpeeseen, jota ei ehkä edes ole.

Könttähinnoittelussa tulee väistämättä vänkäämistä myös siitä, mikä kuuluu kiinteän hinnan piiriin ja mikä on laskutettavaa lisätyötä. Tuntihinnoittelu on kaikin puolin yksinkertaisempaa ja joustavampaa kuin kiinteä hinnoittelu – ja halvempaa, koska siinä maksetaan vain tehdystä työstä.

Tuottavuus ja tuntihinnat

Tuntihinnoittelu ei kuitenkaan ole mikään automaattinen pelastaja. Jos ostaja on tietämätön ja valitsee moraalittoman toimittajan, on yhtä pahassa lirissä kuin urakkasoppareiden kanssa.

Yleinen mutta väärä tapa on mitata kehityskustannuksia tuntihinnan perusteella alalla, jossa ihmisten tuottavuuserot voivat olla monikymmenkertaisia. Järkevämpää onkin vertailla kehittäjien aikaansaamia tuloksia kuin tuntitaksoja.

Jos koodarilta puuttuu vastuu ja tekemistä mitataan vain tunneissa, lopputulos näkyy laskussa. Jos projektiin ei sitouduta, on helppoa sanoa heipat kesken leikin. Jos taas devaaja on motivoitunut ja saa ansaitsemansa korvauksen hyvin tehdystä duunista, hän sitoutuu projektiin enemmän. Näin vähennetään vaihtuvuutta, uuden opettelua ja sitä myötä tehottomuutta.

Vaikka jokainen projekti onkin omanlaisensa, voi tulevaa työmäärää aavistella vertaamalla hanketta menneisyyden vastaavanlaisiin ohjelmistoihin. Kokemus tuo tähänkin asiaan varmuutta – kun sekä sudenkuoppia että toimivia ratkaisuja on nähty ja koettu, osataan kustannuksia arvioida tarkemmin (ja päästään rivakammin maaliin). Ja kas näin ympyrä taas sulkeutuu: maksa enemmän kokeneemmasta, niin lopulta säästät! 

Jos et halua maksaa liikaa, ole yhteydessä!

Älä lankea näihinkään softaprojektin kuolemansynteihin:

Ohjelmistoprojektin 1. kuolemansynti – resurssi on resurssi

Ohjelmistoprojektin 2. kuolemansynti – enemmän koodia!

Ohjelmistoprojektin 3. kuolemansynti – konsultti kallis, oma työntekijä halpa

Ohjelmistoprojektin 5. kuolemansynti – kaikki muu paitsi välitön bisneshyöty on turhaa

Ohjelmistoprojektin 6. kuolemansynti – vanhassa vara parempi

Ohjelmistoprojektin 7. kuolemansynti – aliarvioi loppukäyttäjät