Mielipidekirjoitus / Tekoäly tehostaa, mutta ei ymmärrä
Tekoäly tehostaa, mutta ei ymmärrä, Rakettitieteen Arttu Yärakkola kirjoittaa Tivin mielipidekirjoituksessa. Lue koko juttu alta, alkuperäinen kirjoitus julkaistiin Tivissä kesäkuussa 2025.
Tekoälyn vaikutuksista työelämään ja IT-alalla erityisesti ohjelmistokehitykseen on käyty runsaasti kiihkeää keskustelua. Suurin osa pohdinnasta ja kirjoituksista jää kuitenkin optimistiselle ylätasolle: puhutaan tuottavuudesta, tehokkuudesta ja mahdollisuuksista. Vähemmälle huomiolle jäävät ne hetket, kun tekoäly ei riitä tai kun tekoäly johtaa käyttäjänsä harhaan.
Tekoälyllä on kyky tehostaa ohjelmistokehittäjän yksittäisiä työvaiheita merkittävästi. Koodin kirjoittaminen on tästä hyvä esimerkki. Tekoäly osaa esimerkiksi sopivilla prompteilla ja oikeaan dataan pääsemällä kirjoittaa koodia kohtalaisesti, mutta varsinaiseksi ohjelmistoinsinööriksi siitä ei missään nimessä ole. Ohjelmistoprojektit ovat “vain koodaamisen” sijaan ennen kaikkea ajatustyötä, joten laadukasta ja ylläpidettävää ohjelmistoa ei voi rakentaa yhdistämällä tekoälyn tekemiä yksittäisiä koodinpätkiä. Tekoäly ei kuitenkaan pysty hahmottamaan taustoja ja kokonaiskuvaa.
Miten pystyisikään, koska liiketoimintaympäristön kuvaaminen tekoälylle kaikkine monimutkaisuuksineen ei ole käytännössä mahdollista. Ja juuri nämä monimutkaisuudet asettavat ne vaatimukset ohjelmistoinsinöörityölle.
Tämä näkyy esimerkiksi siinä, että tekoäly tarjoaa annettuun promptiin usein ensimmäisen faktuaalisesti oikean vastauksen – mutta parasta, ylläpidettävintä tai ymmärrettävintä vastausta se ei kykene antamaan. Tekoälyn kanssa vähemmän työskennellyt tai kokemattomampi koodari saattaa hyväksyä koneen antaman vastauksen sitä suuremmin kyseenalaistamatta, ja valinnan todelliset seuraukset voivat paljastua vasta kuukausien päästä. Laajakaan tekoälyn käyttö apuvälineenä ei poista tarvetta ihmiselle, jolla on laaja perspektiivi niin teknisistä kuin eiteknisistä seikoista. Lisäksi ohjelmistokehittäjän pitää pystyä ajattelemaan kriittisesti tunnistaakseen, milloin tekoäly on viemässä oikealle polulle ja milloin väärään suuntaan.
Oppimista ei voi ulkoistaa
Tekoälyyn sokeasti luottaminen on erityisen huolestuttavaa oppimisen näkökulmasta. Jos ohjelmointia opiskelevat tottuvat jo opintojensa alkuvaiheessa siihen, että tekoäly aina hoitaa tietyt tehtävät, he eivät välttämättä opi erottamaan järkevää ratkaisua järjettömästä. Samalla katoaa kyky haastaa vallitsevia ratkaisuja. Oppiminen on ymmärrystä, rakentavaa epäilystä ja vaihtoehtojen punnintaa. Jos oppimisen ja varsinaisen tekemisen vaatima ajatustyö ulkoistetaan tekoälylle, jäljelle jää vain mekaaninen suoriutuminen, eikä aitoa oppimista tapahdu. Herää myös kysymys: Jos ajatustyö ulkoistetaan, kuka tarkastaa tekoälyn tekemät valinnat? Ja jos ihmisen pitää tarkastaa ja vahvistaa tekoälyn työ joka tapauksessa, onko tekoälystä lopulta mitään hyötyä?
Monet tekniset osaajat suhtautuvat tekoälyyn kaksijakoisesti, sillä he näkevät mahdollisuudet, mutta myös tekoälyn puutteet. Julkisessa keskustelussa kriittiset äänet jäävät usein sivuun, kun fokus on innostavissa tarinoissa ja tekoäly-yritysten kasvuluvuissa. Tekoälyyn on saatava ja pystyttävä suhtautumaan myös kriittisesti.
Näkökulmasta huolimatta tekoälyn aikakautta ei voi enää pysäyttää. Muutos on peruuttamaton, ja se tapahtuu juuri nyt. Aika, jolloin jokainen koodirivi oli ihmisen kirjoittama, on ohi. Mutta tekoäly ei vielä tänään – eikä ehkä lähitulevaisuudessa tai kenties koskaan – korvaa todellista ohjelmistokehittäjää ja ajattelutyötä.
Emme voi tietää, mihin tekoäly meidät lopulta vie. Viiden vuoden kuluttua tilanne tekoälyn kanssa voi näyttää aivan erilaiselta. Mutta voimme päättää, miten siihen suhtaudumme. Jos haluamme rakentaa fiksuja järjestelmiä ja kestävää työelämää, käytävissä keskusteluissa pitää olla muitakin ulottuvuuksia kuin tehostaminen.
Arttu Ylärakkola
Perustajaosakas, ohjelmistokehittäjä, Rakettitiede
Tämä kirjoitus julkaistiin Tivissä kesäkuussa 2025.